Ensimmäinen "oikeus tulla unohdetuksi" -sensuurikohu on syntynyt kun Google poisti Euroopan maihin kohdistetuilta hakusivuiltaan BBC:n taloustoimittaja Robert Pestonin vuonna 2007 julkaistun blogikirjoituksen, jossa kerrotaan kuinka investointipankki Merrill Lynchin toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Stan O'Neal savustettiin ulos holtittomasta politiikasta johtuneiden luottotappioiden takia.
Googlen mukaan se arvioi itsenäisesti kaikki sille saapuvat tietopoistopyynnöt ja päättää sen jälkeen ryyhtyykö se jatkotoimiin. Yhtiön mukaan se poistaa linkkejä hakutuloksista vain siinä tapauksessa, että linkin takaa löytyvät tiedot "eivät ole asianmukaisia, ne eivät ole tai eivät enää ole olennaisia taikka ne ovat liian laajoja niihin tarkoituksiin, joissa niitä on käsitelty".
Peston ihmetteleekin miten hänen vuonna 2007 kirjoittama blogikirjoitus mahtuu Google asettamien raamien sisään. Hänen mielestä bisnesmiesten hyviä ja huonoja päätöksiä koskevia tietoja ei pitäisi sensuroida. Merrill Lynch oli aikoinaan yksi maailman suurimpia rahoitusalanyrityksiä. Subprime-kriisi ajoi yhtiön polvilleen ja Bank of America osti sen vuoden 2009 alussa, joten kirjoitus liittyy maailmanlaajuisestikin merkittävään tapahtumaan.
Aluksi Peston epäili poistopyynnön taustalla olevan Stan O'Neal, koska hän oli ainoa henkilö, joka mainittii kirjoituksessa nimeltä. Jälkeenpäin hän alkoi tulla siihen lopputulokseen, että taustalla on joku muu ja poistopäätös tehtiin blogin kommenttikirjoitusten perusteella.
Googlen Euroopan toimintojen viestintäpäällikkö Peter Barron vahvistaa poistopyynnön taustalla olevan henkilö, joka oli kommentoinut blogikirjoitusta. Hän lupaa myös, että jatkossa Google kertoo julkaisijoille seikkaperäisemmin "oikeus tulla unohdetuksi" -muutoksista.
Keväällä Euroopan unionin tuomioistuin päätti, että eurooppalaisilla on oikeus pyytää hakukoneita poistamaan kiusallista tietoa sisältäviä linkkejä hakutuloksista (ns. "oikeus tulla unohdetuksi"). Google piilottaa linkkejä vain Euroopan maille kohdennetuilla hakupalveluilla, joten sensuuri on helppo kiertää.
Peston ihmetteleekin miten hänen vuonna 2007 kirjoittama blogikirjoitus mahtuu Google asettamien raamien sisään. Hänen mielestä bisnesmiesten hyviä ja huonoja päätöksiä koskevia tietoja ei pitäisi sensuroida. Merrill Lynch oli aikoinaan yksi maailman suurimpia rahoitusalanyrityksiä. Subprime-kriisi ajoi yhtiön polvilleen ja Bank of America osti sen vuoden 2009 alussa, joten kirjoitus liittyy maailmanlaajuisestikin merkittävään tapahtumaan.
Aluksi Peston epäili poistopyynnön taustalla olevan Stan O'Neal, koska hän oli ainoa henkilö, joka mainittii kirjoituksessa nimeltä. Jälkeenpäin hän alkoi tulla siihen lopputulokseen, että taustalla on joku muu ja poistopäätös tehtiin blogin kommenttikirjoitusten perusteella.
Googlen Euroopan toimintojen viestintäpäällikkö Peter Barron vahvistaa poistopyynnön taustalla olevan henkilö, joka oli kommentoinut blogikirjoitusta. Hän lupaa myös, että jatkossa Google kertoo julkaisijoille seikkaperäisemmin "oikeus tulla unohdetuksi" -muutoksista.
Keväällä Euroopan unionin tuomioistuin päätti, että eurooppalaisilla on oikeus pyytää hakukoneita poistamaan kiusallista tietoa sisältäviä linkkejä hakutuloksista (ns. "oikeus tulla unohdetuksi"). Google piilottaa linkkejä vain Euroopan maille kohdennetuilla hakupalveluilla, joten sensuuri on helppo kiertää.
