MPAA ja nykymallin mahdottomuus

MPAA on kerännyt viime päivinä lähes yhtäpaljon huomiota kuin RIAA oikeustoimillaan. MPAA:n ja RIAA:n jutut näyttävät päällisin puolin samoilta, taka-ajatuksineen kaikkineen.. Mutta selkeä ero löytyy levitysmallissa, joka on MPAA:lle paljon tärkeämpi rahasampo kuin RIAA:lle.

MPAA:han on siis Yhdysvaltain suurimpia elokuvastudioita edustava organisaatio, eräänlainen tekijänoikeuksien puhetorvi ko. firmoille. RIAA on vastaavasti samanlainen organisaatio, joka edustaa maailman 5 suurinta levy-yhtiötä.

Ja miksi MPAA:lle sen nykyinen jakelumalli on tärkeä? Ajatelkaapas elokuvan kiertokulkua, miten se etenee maailmanlaajuisesti ja millaisella valtavalla viiveellä? Kuinka moni suomalainen on nähnyt Scary Movien? Oletteko nähneet elokuvasta mainoksia? Miksette? Sehän pyörii täällä (USA) jo toista viikkoa..

Eli jakeluhan menee niin, että elokuvat pääsääntöisesti julkaistaan ensimmäisenä aina Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen elokuvan menestyksestä riippuen, elokuva saapuu Eurooppaan ja muihin maihin usean kuukauden viiveellä. Ja tämä viive EI johdu mistään tekstitystyöstä tai muusta vastaavasta, vaan markkinoinnista ja siitä miten elokuvayhtiöt haluavat homman toimivan.

Mutta tämän jälkeen alkaa rahantekokierros. Leffa saapuu hieman Euroopan elokuvaensi-illan jälkeen Yhdysvalloissa ns. pay-per-view -kanaville televisioon. Tämä levitysvaihe on vielä pieni rahallisesti, mutta tämän vaiheen uskotaan kasvavan yhdeksi suurimmista rahasammoista.

Tämän jälkeen on vuorossa USAn video- ja DVD-levitys. Vuokraleffat ja myyntileffat tulevat liikkeisiin nykyään käsi kädessä, joten yksi vaihe on tässä vältetty muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

Seuraavaksi sitten julkaistaan Euroopan ja Japanin versiot DVD:stä ja VHS-versiosta. Tämä on yllättävän hyvä rahasampo -- moni teattereissa flopannut elokuva saattaa tehdä hirvittävän määrän rahaa Euroopan videolevityksessä (esim. Renny Harlinin Kurkunleikkaajien saari).

Lähes yhtäaikaa Euroopan DVD-julkaisun kanssa tulee elokuva USAssa maksukanaville (HBO, Showtime, jne..). Tässä vaiheessa aikaa on jo kulunut reilusti toista vuotta, riippuen hieman elokuvan suosiosta muissa vaiheissa.

Seuraavaksi loogisuutta noudattaen ovat Euroopan maksukanavat (Canal+, jne) ja hieman tämän jälkeen USA:n ilmaiskanavat. Vihonviimeisenä elokuva saapuu Euroopan ja muiden maiden ilmaiskanaville, jo useita vuosia elokuvan julkaisun jälkeen.

Ja tähän malliin MPAA on hyvin tyytyväinen. Maksaahan kuluttaja parhaassa tapauksessa (tavalla tai toisellahan kuluttaja mainoksetkin maksaa) saman elokuvan katsomisesta 3-4kertaa eri muodossa.

Ja tämän mallin uhka ovat piraattikopiot, joiden laatu parani valtavasti siirryttäessä VideoCD:stä DivX ;-) -formaattiin. Ja nyt tietysti uhkana on se, että DivX ei jää viimeiseksi, vaan että keksitään helposti ja halvasti kopioitava formaatti, joka tarjoaa DVD:n kuvanlaadun.. Tällöin tämä valtava levitysrumba kokee kuoliniskun nykyisessä mallissaan. Kun verkkojen nopeudet kasvavat, kovalevyt ja tallennuskapasiteetti yleisestikin kasvavat -- elokuvista tulee nykymaailman MP3:sia, helposti imuroitavia ja levitettäviä yleishyödykkeitä, joista kukaan ei maksa mitään.

Mutta jos ihmisille annetaan jo ensimmäisessä vaiheessa mahdollisuus valita formaatti ja tapa, jolla elokuva heille tarjotaan, poistaa se piratismin normaali-ihmisten elämästä. Itse ainakin maksaisin siitä ilosta, että vois elokuvan ensi-ilta viikolla ostaa hyllyyni DVD-version elokuvasta, koska en pääse elokuviin kuin ehkä 2krt vuodessa. MPAA ja RIAA suojelevat omia vanhoja mallejaan, koska ne eivät ole vielä keksineet kuinka siirtyä uuteen malliin saamalla saman rahan.. Ja jos ne eivät sitä keksi, on se jo aikalailla myöhäistä.