Tätä tarkoittaa EU:n akku -lainsäädäntö, joka tulee voimaan vuonna 2027

Euroopan Unioni on hyväksynyt päätöksen, jonka mukaan kaikkien akkukäyttöisten laitteiden akut pitää pystyä vaihtamaan kuluttajan itsensä toimesta vuodesta 2027 eteenpäin.

Tietysti monen mielessä hohtaa ensimmäisenä tulevaisuus, jossa palaamme takaisin kultaiselle 1990-luvulle, Nokian kultakauteen, jolloin kännyköiden akut napsautettiin irti ja vaihdettiin uuteen käden käänteessä.

Mutta säädös on itse asiassa paljon, paljon monimutkaisempi - ja sekavampi.

EU:n päätöksen tärkein ja merkittävin kohta on ehdottomasti maininta kaikkien laitteiden akuista. Eli kännykät ovat vain pienen pieni murunen koko säädöksen kohdetta: päätös kattaa läppärit, langattomat kihartimet, langattomat kuulokkeet, sähköhammasharjat, Bluetooth-kaiuttimet, tabletit ja jopa varavirtalähteet.

Sopivia akkuja pitää myydä 5 vuoden ajan

Unionin tuleva lainsäädäntö asettaa vaatimuksen laitteiden vaihtoakkujen saatavuudelle. Valmistajien pitää jatkossa taata, että laitteisiin on saatavilla akkuja viiden vuoden ajan laitteen viimeisestä myyntihetkestä laskien.

Eli laitteen julkaisuhetkellä ei ole merkitystä, vaan sillä, milloin laitteen myynti on virallisesti lopetettu. Viiden vuoden laskuri lähtee pyörimään myynnin lakkautuksen kohdalta.

Akkumateriaalien kierrätykseen tiukat vaatimukset

Kaikkien unionin alueella käytettyjen akkujen tärkeimpien materiaalien täytyy jatkossa päätyä kerätyksi. Vuonna 2027 akuista löytyvästä litiumista 50 prosenttia täytyy kerätä talteen ja vaatimus nousee 80% tasolle vuonna 2031.

Vastaavasti koboltin, kuparin, lyijyn ja nikkelin osalta keräysaste on 90% vuonna 2027 ja 95% vuonna 2031. Vaiheittain vaatimuksia laajennetaan niin, että uusien akkujen valmistuksessa täytyy käyttää aiemmin talteen kerättyjä kierrätettyjä luonnonvaroja, mm. kierrätettyä litiumia täytyy olla kaikesta uusien akkujen litiumista 12% vuoteen 2040 mennessä.

Mitä tarkoittaa vaihdettava akku?

Vaikuttaa siltä, että ihan 1990-luvulle ei olla kännyköiden akkumekanismien osalta palaamassa. EU:n esitys on hyvinkin ympäripyöreä siitä, mitä akkujen vaihdettavuus käytännössä tarkoittaa eri tuoteryhmissä.

Mutta parlamentin erillisessä lehdistölle julkaistussa lausunnossa mainitaan, että kuluttajatuotteiden osalta vaatimus tarkoittaisi sitä, että laitteiden akut pitäisi pystyä vaihtamaan kuluttajan itsensä toimesta ja "helposti".

Mutta tarkoittaako "helposti" sitä, että kuluttaja on hyvä ja opettelee kolvin ja kuumaliimapistoolin käytön - vai pitääkö kännykän takakannen irrota ja sieltä solahtaa esiin yksi yhtenäinen akkupaketti, jonka voi vaihtaa uuteen? Tähän ei saatu vielä vastausta.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että monissa nykylaitteissa akut on pilkottu useisiin pieniin akkukennoihin, joita on ripoteltu laitteiden sisälle sinne tänne, missä vain suinkin ylimääräistä tilaa on. Ylimääräistä tyhjää tilaa ei nykyaikaisissa kännyköissä tai ohuissa läppäreissä juurikaan ole, vaan laitteet on pyritty valmistamaan mahdollisimman ohuiksi ja siroiksi.

Poikkeus - tai porsaanreikä

Mikäli EU ei selkeytä yhtä kohtaa linjauksestaan tarpeeksi vahvasti, saattaa käydä hyvinkin niin, että koko lainsäädännöltä putoaa kokonaan pohja. Esityksessä nimittäin annetaan poikkeuslupa kaikille "kosteisiin olosuhteisiin" tarkoitetuille laitteille.

Laveasti tulkiten riittäisi, että joka ikinen laitevalmistaja hankkii kännykälleen ja läppärilleen IP-sertifikaatin ja väittää sen soveltuvan kosteisiin olosuhteisiin - ja näin ollen kyseisen laitteen ei täydy täyttää EU:n ehtoja.

Korjauksen helpottamista ajava Repair EU onkin huolissaan juuri tästä kohdasta. Järjestön mukaan vaikkapa sähköhammasharjat olisivat erittäin helppoja ja potentiaalisia kohteita akkujen vaihdolle, mutta valmistajat tulevat todennäköisesti käyttämään kosteiden olosuhteiden porsaanreikää hyväkseen. Sähköhammasharja on yksi laiteryhmistä, jossa tuote uusitaan usein juuri siksi, että sen akku hyytyy - ja akun vaihto on tehty turhan vaikeaksi.

Valmistajan on pakko sallia muutkin kuin omat akkunsa

Etenkin kännykkämaailmassa valmistajat lisäävät akkuihinsa koodeja, jotka ovat ainoastaan laitevalmistajan itsensä tiedossa. Tällä kikalla laitevalmistajat ovat saaneet torpattua ns. tarvikeakut pois omista laitteistaan. Eli jos iPhoneen haluaa vaihtaa akun, sen on pakko olla Applen akku - tai puhelin herjaa väärästä akusta. Vaikka siis kyseessä olisi tunnistekoodia lukuunottamatta täysin identtinen akku.

Käytäntöä kutsutaan part pairingiksi ja asiaa selitetään tarkemmin mm. iFixitin artikkelissa. EU:n esityksen mukaan tästä käytännöstä tulee jatkossa laitonta, eli jos akku on teknisiltä ominaisuuksiltaan vaaditun kaltainen, laitteen pitää hyväksyä se mukisematta, vaikka akkua ei olisikaan valmistanut laitteen alkuperäinen valmistaja.

Tulevaan lainsäädäntöön on näillä näkymin aikaa vielä 3,5 vuotta, joten laitevalmistajien lobbaus lain muuttamiseksi tai lieventämiseksi tulee varmasti kiihtymään tulevina kuukausina ja vuosina. Samalla myös kansalaisjärjestöt toivovat voivansa kääntää lakia jo suunniteltuakin tiukemmaksi ja kuluttajien oikeuksia huomioonottavaksi.

• opas
• korjattavuus
• Euroopan Unioni
• akku