Jammie Thomasin tapaus käsitellään uudelleen oikeudessa

Viime vuoden lokakuussa yhdysvaltalainen Jammie Thomas todettiin syylliseksi tekijänoikeudella suojatun musiikin luvattomaan nettijakeluun, ja hänet määrättiin maksamaan 222 000 dollarin korvaukset levy-yhtiöille.

Thomasin saama tuomio herätti runsaasti keskustelua oikeusoppineiden keskuudessa, sillä monien mielestä laissa vaaditaan, että syyttäjän on osoitettava, että joku on ladannut P2P-ohjelman kautta jaossa olevia kappaleita, jotta syytetty voidaan todeta syylliseksi. Myös tapausta tuominnut tuomari Michael J. Davis huomasi tämän epäkohdan, ja muutaman kuukauden harkinnan jälkeen Davis on päättänyt käsitellä Thomasin tapauksen uudelleen.

Davisin uusi tulkinta on siis se, että tekijänoikeudella suojattujen tiedostojen laittaminen luvatta jakoon P2P-ohjelmaan ei itsessään riko tekijänoikeuslakia, vaan rikos tapahtuu vasta siinä vaiheessa, kun joku lataa näitä tiedostoja kyseiseltä henkilöltä.

Kaikki eivät kuitenkaan tue Davisin tulkintaa, jonka seurauksena jutun käsittely saattaa jatkua valitusten kautta aina korkeimpaan oikeuteen asti. Tulkintaa ovat vastustaneet mm. levy-yhtiöiden etuja Yhdysvalloissa puolustava RIAA (Recording Industry Association of America), jonka asianajaja Timothy Reynolds sanoi uuden tulkinnan auttavan musiikin luvattomia jakelijoita.

Thomasin tilanne ei näytä muutoksesta huolimatta kovinkaan hyvältä, sillä Davisin mukaan RIAA:n tutkijoiden Thomasilta lataamat kappaleet kelpaavat jutun perustaksi. Tietyt tahot eivät kuitenkaan tue tätä lähestymistapaa, koska heidän mielestään tämä ei riko lakia, sillä RIAA:n tutkijoilla on laillinen oikeus ladata nämä kappaleet.

Davis huomautti myös, että Thomasin maksettavaksi määrätyt korvaukset ovat liian suuret tehtyyn rikokseen verrattuna. Davis on kirjoittanut asiasta myös kongressille, jotta korvauksien järkevyyttä saataisiin parannettua lain uusimisen yhteydessä. Thomasin kohdalla korvausten suuruus on yli 4 000 kertaa suurempi kuin kappaleiden todellinen arvo. Davisin mukaan korvaussumman rajoittaminen satakertaiseksi olisi paljon kohtuullisempaa erityisesti tapauksissa, joissa syytetyt eivät käy kauppaa jakamillaan kappaleilla.