GSM
GSM on lyhenne sanoista Global System for Mobile tai Communications Groupe Spécial Mobile, ja se on matkapuhelinverkko, joka perustuu laajasti käytössä olevaan standardiin. Toisen sukupolven matkapuhelintekniikoista GSM on suosituin. GSM-järjestelmissä käytetään tavallisesti 900 MHz:n, 1800 MHz:n ja 1900 MHz:n taajuusalueita.
GSM-järjestelmät ovat suosittuja erityisesti Euroopassa ja Aasiassa, mutta myös Yhdysvalloissa käytetään paljon GSM-verkkoja. Yhdysvalloissa GSM kilpailee 2G-verkoissa CDMA-tekniikan kanssa. Tällä hetkellä GSM-verkoilla on maailmanlaajuisesti yli 2 miljardia käyttäjää, joten tekniikka on todellakin maailmanlaajuinen.
900 megahertsin taajuusalueella GSM-käyttää lähettämiseen taajuuskaistaa 890-915 MHz ja vastaanottamiseen kaistaa 935-960 MHz. Nämä 45 Mhz:n kaistat jaetaan 124 kantotaajuuteen, jotka on jaoteltu fyysisiin kanaviin 200 kHz:n välein. GSM jakaa kanavat lisäksi kahdeksaan loogiseen kanavaan käyttäen TDMA-multipleksausta. Loogiset kanavat ovat aikajaotteisia purskeita, jotka seuraavat toisiaan tietyin väliajoin. Purskeita mahtuu yhdelle 200 kHz:n kanavalle kahdeksan.
GSM-standardien kehittäminen alkoi jo vuonna 1982, jolloin ensimmäinen ryhmä perustettiin kehittämään eurooppalaista yhteisverkkoa. Standardi valmistu 90-luvun vaihteessa, ja Radiolinja avasi maailman ensimmäisen GSM-verkon Suomessa vuonna 1991. Vanhemmista matkaviestinjärjestelmistä, kuten NMT:stä, poiketen GSM on täysin digitaalinen. Tämän vuoksi myös datan siirto on luontevaa GSM-verkkoja käyttäen, vaikka perus-GSM-verkon siirtonopeus jää tosin vaatimattomaksi.