WLAN
WLAN on lyhenne sanoista Wireless Local Area Network ja suomeksi se on langaton lähiverkko. WLAN:illa tarkoitetaan yleensä IEEE:n 802.11-standardin eri versioita. Nämä versiot eroavat toisistaan tiedonsiirtonopeuden, ominaisuuksien (mm. salaus ja kantomatka) ja käytettävän radiotaajuuden mukaan.
2.4 GHz taajuusalueella toimivat 802.11b-, 802.11g- ja 802.11n-versiot ovat yleisesti käytössä mm. Euroopassa. 802.11b:n suurin tiedonsiirtonopeus on 11 Mbit/s, 802.11g:n suurin tiedonsiirtonopeus on 54 Mbit/s ja 802.11n:n suurin tiedonsiirtonopeus on 540 Mbit/s. Nopeudet ovat kuitenkin teoreettisia maksimeita, joten niitä ei saavuteta normaalissa käytössä.
5 GHz taajuusalueella toimii 802.11a, joka on käytössä lähinnä Yhdysvalloissa ja Japanissa. Myös 802.11n tukee tätä taajuutta. 802.11a:n suurin teoreettinen tiedonsiirtonopeus on 54 Mbit/s.
WLAN verkko luodaan joko tukiaseman (access point) avulla, jolloin langattoman verkon laitteet keskustelevat tukiaseman kautta tai sitten ns. Ad hoc -tilassa, jolloin langattoman verkon laitteet kommunikoivat suoraan keskenään.
Langattomia verkkoja voi suojata monella tavalla mm. piilottamalla tukiaseman tunnisteet tai sallia vain tiettyjen WLAN-laitteiden yhteydet tukiasemaan MAC-osoitteen perusteella. Ainoa kunnollinen tapa suojata langatonta lähiverkkoa on käyttää salausta. Nykyisin käytössä on kolme yleistä salaustekniikkaa:
- WEP (salaus helposti murrettavissa, parempi kuitenkin kuin ei mitään)
- WPA (salausavaimen pituuden ja TKIP:in ansiosta turvallisempi kuin WEP)
- WPA2 (paremman AES-salausalgoritmin takia parempi kuin WPA, suositeltavin valinta)
Salauksen käyttö hidastaa siirtonopeuksia jonkin verran ja varsinkin eri valmistajien laitteilla voi olla ongelmia kommunikoida keskenään kun tietty salaus on käytössä. Normaalisti käytetään Pre-shared key:tä (PSK) salaukseen, jolloin kaikkien WLAN-laitteiden, jotka haluavat käyttää langatonta tukiasemaa täytyy tietää tunnussana, joka on myös asetettu tukiaseman asetuksiin.