Kamerat on jaoteltu kolmeen eri kategoriaan: ultrakompakteihin, kompakteihin ja prosumer-kameroihin. Ultrakompakteiksi kameroiksi lasketaan erityisen pienikokoiset, kevyet kamerat. Valtaosa ns. digipokkareista luokitellaan kompaktikameroiksi. Kamerat, joista löytyy esimerkiksi käsisäätöjä, salamakenkä, RAW-kuvausmuoto tai erityisen pitkä zoom-linssi, luokitellaan prosumer (pro-consumer) -kameroiksi.

Kuvasuhde on kuvan leveyden suhde korkeuteen (leveys:korkeus). Yleensä kuvasuhde on digikameroilla 4:3 (1.33:1) ja digijärjestelmäkameroilla 3:2 (1.5).

Kamerat eivät yleensä hyödynnä kaikkia kennon pikseleitä, sillä esimerkiksi reunoilla olevat pikselit voivat jäädä optiikan ulkopuolelle tai niitä hyödynnetään esimerkiksi eri mittausten tekemiseen. Tämän vuoksi termiä teholliset pikselit käytetään ilmaisemaan sitä pikselimäärää, jota todellisuudessa käytetään kuvan ottamiseen.

Kuvapisteiden määrän ohella myös kennon fyysinen koko vaikuttaa kuvanlaatuun. Pienissä digikameroissa kenno on yleensä huomattavasti pienempi kuin kinofilmien 35mm:n ruutu (noin 5-10% ruudun koosta). Kameran hinnan noustessa myös kennon koko yleensä kasvaa. Fyysisiltä mitoiltaan suurempi kenno tarvitsee vähemmän valoa, minkä seurauksena kuva ei ole yhtä herkkä kohinalle kuin pienikennoiset kamerat.

Kenno on tyypiltään joko valoherkkä CMOS- tai CCD-kenno. Valoherkät kennot ovat suorituskyvyltään ja toimintatavaltaan erilaisia. CCD tuottaa tarkemman ja terävämmän kuvan, mutta on kalliimpi kuin CMOS-kenno. CMOS on halvempi ja energiatehokkaampi vaihtoehto. Lisäksi CMOS-kennot kehittyvät nopeaa tahtia, ja niitä käytetään jatkuvasti enemmän myös edistyneimmissä kameroissa.

Kameran polttoväli kertoo, kuinka leveän alueen objektiivi kuvaa kameran kennolle. Koska digikameroissa kennon leveys vaihtelee, suhteutetaan polttoväli 35mm:n leveydelle vertailun helpottamiseksi. Mikäli objektiivin polttoväli on alle kennon leveyden (35mm) puhutaan laajakulmaobjektiivista, ja mikäli polttoväli on yli kennon leveyden, puhutaan teleobjektiivista.

Optinon zoom tarkoittaa objektiivia, jonka polttoväliä voidaan muuttaa optisesti eli linssejä säätämällä. Optinen zoom helpottaa esimerkiksi kuvan rajaamista ilman, että etäisyyttä kuvattavaan kohteeseen tarvitsee muuttaa. Optinen zoom ei myöskään vaikuta kuvan laatuun.

Digitaalinen zoom perustuu siihen, että koko kennon kuva-alasta rajataan osa-alue, joka sitten suurennetaan taas koko kuvatilan täyttäväksi. Tämä luonnollisesti johtaa kuvanlaadun heikkenemiseen, sillä käytettyjen pikseleiden määrä vähenee sitä mukaa, kun kuvaa rajataan.

Kertoo voiko kameralla tallentaa kuvia häviöttömässä muodossa (esim. RAW tai TIFF).

Yleensä kameroissa on joko USB tai FireWire-liitin (tai molemmat), joiden avulla kameran saa liitettyä tietokoneeseen kuvien siirtoa varten. Joissain kameroissa on myös video- ja/tai audioliittimet, joilla kameran saa liitettyä ulkoiseen näyttöön (kuten esimerkiksi televisioon).

ISO-herkkyys tarkoittaa valoherkkyyttä ja kuvaa digitaalikennon herkkyyttä eli kykyä kerätä valoa. Mitä suurempi ISO-herkkyyden arvo, sitä herkempi filmi on kyseessä. Herkkä filmi tarvitsee vähemmän valoa valottuakseen, kun taas epäherkkä filmi tarvitsee pidemmän valotusajan. Digikameroissa herkkyyttä on mahdollista säätää.

Muistikortti on digikameroiden filmin korvike, eli kamera tallentaa otetut kuvat (ja videot) muistikortille. Kortit eroavat toisistaan lähinnä fyysisten ominaisuuksien, tallennuskapasiteetin ja hinnan suhteen.