Yhdysvalloissa Illinoisin osavaltiossa oikeusistuin päätti tällä viikolla, että pelkkä IP-osoite ei ole riittävä todiste käyttäjän henkilöllisyydestä. Päätös liittyi tapaukseen, jossa kanadalainen aikuisviihdettä tuottava yhtiö oli kerännyt yli 100 000 IP-osoitetta, joista jaettiin tai ladattiin luvatta yhtiön omistamia elokuvia.
Tähän saakka tekijänoikeusjärjestöt ovat käyttäneet IP-osoiteita todisteena syyttäessään netinkäyttäjiä piratismista. IP-osoitteita käytettiin todisteena esimerkiksi aikanaan paljon julkisuutta saaneessa Jammie Thomas-Rassetin tapauksessa, jossa syytetty määrättiin maksamaan 1,5 miljoonan dollarin korvaukset 24 musiikkikappaleen jakamisesta Kazaa-sovelluksella.
Aikuisviihdetuottaja VPR Internationale yritti saada oikeudelta päätöksen, jonka perusteella yhtiö olisi voinut vaatia internet-operaattoreilta IP-osoitteiden omistajien henkilötietoja. Henkilötietojen perusteella oli tarkoitus lähettää IP-osoitteiden haltijoille jopa useisiin tuhansiin dollareihin nouseva korvausvaatimus luvattomasta jakelusta.
Tuomari Harold Baker kuitenkin eväsi pyynnön sillä perusteella, että saman IP-osoitteen taakse saattoi itse asiassa piiloutua useita ihmisiä eikä voida siis varmuudella sanoa, kuka osoitteen käyttäjistä oli mahdollisesti syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen. Tuomarin mukaan oikeus ei halua olla osallisena yhtiön "(vahingonkorvausten) kalastusmatkalla".
Baker perustelee näkemystään George Washington University Law School-koulun professorin lausunnolla, jonka mukaan suoraan ihmisille lähetetyt vahingonkorvauskirjeet saavat vastaanottajat näyttämään syyllisiltä huolimatta todellisesta tilanteesta. Julkinen nöyryytys sekä mahdollisen oikeustaistelun pitkä prosessi ja suuret kulut saattaisivat saada jopa syyttömät ihmiset mieluummin maksamaan korvaukset, kuin taistelemaan asiasta oikeudessa.
Aikuisviihdetuottaja VPR Internationale yritti saada oikeudelta päätöksen, jonka perusteella yhtiö olisi voinut vaatia internet-operaattoreilta IP-osoitteiden omistajien henkilötietoja. Henkilötietojen perusteella oli tarkoitus lähettää IP-osoitteiden haltijoille jopa useisiin tuhansiin dollareihin nouseva korvausvaatimus luvattomasta jakelusta.
Tuomari Harold Baker kuitenkin eväsi pyynnön sillä perusteella, että saman IP-osoitteen taakse saattoi itse asiassa piiloutua useita ihmisiä eikä voida siis varmuudella sanoa, kuka osoitteen käyttäjistä oli mahdollisesti syyllistynyt tekijänoikeusrikkomukseen. Tuomarin mukaan oikeus ei halua olla osallisena yhtiön "(vahingonkorvausten) kalastusmatkalla".
Baker perustelee näkemystään George Washington University Law School-koulun professorin lausunnolla, jonka mukaan suoraan ihmisille lähetetyt vahingonkorvauskirjeet saavat vastaanottajat näyttämään syyllisiltä huolimatta todellisesta tilanteesta. Julkinen nöyryytys sekä mahdollisen oikeustaistelun pitkä prosessi ja suuret kulut saattaisivat saada jopa syyttömät ihmiset mieluummin maksamaan korvaukset, kuin taistelemaan asiasta oikeudessa.
Tägit:
piratismi
