Oikeus: DMCA ei vaadi suodatusten käyttämistä

Tekijänoikeusjärjestöt ja mediajätit ovat jälleen kokeneet ikävän oikeustappion, kun Yhdysvalloissa voimassa oleva DMCA-laki (Digital Millennium Copyright Act) pelasti Veoh-videopalvelun tekijänoikeusrikoksia koskeneilta syytteiltä.

Juttua tuominneen tuomari Howard Matzin mukaan Veoh ei ole rikkonut mitään lakia, eikä sen tarvitse poistaa automaattisesti tekijänoikeuksia rikkovia videoita sivustoltaan.

Veohin oikeuteen vei Universal Music Groupin (UMG), jonka näkemyksen mukaan sivuston olisi pitänyt käyttää parempia suodatustekniikoita, jotta jo poistettua tai tekijänoikeuksia rikkovaa sisältöä ei voisi laittaa luvatta sivustolle. Nykyisellään Veoh käyttää Audible Magicin toimittamaa tunnistusjärjestelmää, joka ei kuitenkaan tunnista kaikkia musiikkikappaleita oikein, jonka vuoksi tekijänoikeudella suojatun musiikkisisällön luvaton jakelu palvelun kautta on mahdollista.

Matz totesi kuitenkin, ettei DMCA vaadi minkäänlaisen suodatuksen käyttämistä, vaan videosivustojen täytyy ainoastaan vastata oikeudenhaltijoiden lähettämiin poistopyyntöihin.

UMG oli pettynyt tuomarin päätökseen, ja musiikkijätti ilmoittikin heti päätöksen jälkeen valittavansa tuomiosta, koska nykyisen päätöksen valossa levy-yhtiö ei voi suojella artistiensa etuja riittävän hyvin.

Tekijänoikeusjärjestöille ja mediajäteille DMCA:n tarjoama suoja on ongelmallinen asia, sillä sen johdosta monilta videosivustoilta löytyy runsaasti tekijänoikeudella suojattua materiaalia, jota ei niillä kuuluisi olla. Tekijänoikeusloukkauksista pitää DMCA-lain mukaan valittaa palvelun ylläpitäjille, jolloin tekijänoikeuksia loukkaava sisältö pitää poistaa jakelusta. Internetissä on kuitenkin satoja videosivustoja, joihin ilmaantuu päivittäin yhteensä satoja tuhansia videotiedostoja, joten sivustojen jatkuva valvominen ja poistopyyntöjen lähettäminen ei ole enää riittävä toimi luvattoman jakelun estämiseksi.

Monet videosivustot ovatkin ottaneet käyttöön tekniikoita, joiden avulla tekijänoikeuksia rikkova sisältö pyritään tunnistamaan automaattisesti. Tällöin saman sisällön lähettäminen palveluun hankaloituu, mutta koska kyseiset tunnistusmenetelmät eivät ole aukottomia, eivät ne ratkaise luvattoman jakelun ongelmaa.