Tämä se vasta kaiken huippu on! Ensin valitetaan että laiton kopioiminen syö artistien leipää ja kun luodaan laillinen digitaalisen musiikin palvelu niin sitten perustellaan tyyliin "teoksen taiteellinen arvo tuhoutuu". Ei saatana mitä sekopäitä. Ja lopuksi: mitähän taiteellista arvoa tuhoutuu Linkin Parkin tai Madonnan tapauksessa. Beatlesin tai Miles Davisin kohdalla tämän valituksen kyllä ymmärtäisin.

Niinpä! Minkäslainen se ahneen loppu olikaan..?

Vai taitellinen teos...*tshih* Onhan se toki "miehekkäämpää" myydä ne hittibiisit yksittäiskappaleina johonkin kokoelmalle kuin suoraan kuluttajalle.

Tuohon voisi sanoa, että tekevät niin paljon niitä hyviä biisejä, että menee levyllisen verran kaupaksi. Albumi kaupalla kun siellä työnnetään kuluttajalle kaikenmaailmat täytesontaa 80% lätyn sisällöstä. Ei tule hetkeen mieleen mitä näitä nykyartistien tekeleitä olisi raaskinut kannesta kanteen soitella tulematta helvetin pahalle tuulelle.

Lappis, puhut täyttä asiaa!!! :)

Rupesin oikein miettimään, kuinka moni ostamani cd oli oikeastaan ostamisen arvoinen...
Viimeisten 15 vuoden aikana niitä ei tainnut olla kuin 5 kpl 120 ostetusta: U2:n Achtung Baby, Alannah Mylesin nimikkolevy, Faye Wongin Only Love Strangers, Eva Dahlgrenin En Blekt Blondins Hjärta ja John Lennonin kokoelma.
Ei mikään hyvä "hyötysuhde".

Asialla on kyllä kaksi puolta:
-tarve saada levyjä ja tuotantoa myydyksi mahdollisimman paljon, eli koko levyn sisältöön ei tarvitse niin kiinnittää huomiota kun levyllä on yksi hitti millä myydä. Ja mikä on single-julkaisun "taiteellinen arvo" suhteessa koko levyyn? Niillähän ne hitit julkaistiin myyntitulojen lisäämiseksi. On totta että joillakin artisteilla (paino sanalla joillakin) levyt ovat kokonaisuuksia ja noudattavat tiettyä teemaa, mutta soitetaanhan niitä hittejä radiossakin yksistään.

-mutta toisaalta taas se yksittäiskappaleiden myynti voi johtaa siihen että artistien on pakko alkaa suoltamaan kaikki kappaleet sitä kaupallista moskaa, joka nyt sattuu sillä hetkellä myymään. Silloin jää julkaisematta ne "artistilta itseltään" kuulostavat kappaleet. Monesti olen koko levyltä löytänyt omasta mielestäni parempia kappaleita kuin ne joita jauhetaan radiossa ja levyä myydään.. Nämä helmet saattavat tällöin jäädä julkaisematta.

On artistista itsestään kiinni onko tämä yksittäiskappaleiden myynti hyvä vai huono asia. Suuret nimet joutuvat kiinnittämään huomiota koko tuotantoon joten "taiteellisten kokonaisuuksien" julkaisukerrat harvenevat ja Madonnankin elintaso on vaarassa. Mutta näille yhden hitin tähdenlennoille tämä on loistava tilaisuus. Varmasti ihmiset ostaisivat sitä yhtä hittiä hieman kalliimmalla (suhteessa koko levyyn) enemmän kuin koko levyä jonka tietävät olevan 80%:sti täytteeksi tehtyä remixiä ja muuta sontaa..

Mikäs ongelma tuo nyt on, myykööt sitten kerralla koko albumin vaikkapa kolmella eurolla/taalalla(?)

On tietysti aika vaikea rinnastaa vaikkapa
Pink Floydin ja Las Ketchupin albumeita - ensimmäiset ovat (ainakin olleet) tiukkoja kokonaisuuksia, joista yksittäisten kappaleiden irroittaminen ei yleensä ole hyvä ajatus. Jälkimmäisessä taas luulisin levyn sitä yhtä hittibiisiä lukuunottamatta olevan aika turha ostos (tämä siis vain omasta mielestäni, voihan joku toki siitäkin tykätä).
Aika luonnollinen raja menisi mielestäni siinä, että jos albumilta on sinkku lohkaistu, niin ainakin sitä myytäisiin yksittäin.

Niin, onhan tässä vielä sellainenkin pieni nyanssi, että esimerkiksi itselleni musiikki on kulutustavaraa. Olen muusikolle mahdollinen maksava asiakas, jonka tilipussin kautta hänelle tulee leipä pöytään. Jos minun käyttötottumukseni ovat sellaiset, että muusikko ei halua niihin vastata, on lopputulos se, että minulle jää rahaa, muusikolle ei.

Tunnustan, on tullut joskus vähän imuteltua noita mp3:siakin ja usein kun on hyvä biisi kohdalle sattunut on käynyt mielessä, että nyt kun tietäisin bändin tilinumeron voisin juuron pari pistää menemään. Tämä yksittäiskappalekauppa ratkaisi näppärästi juuri tuon minun moraalisen ongelmani, mutta ellei se käy, se on voi voi...edellenkään se joka viimekädessä häviää en ole minä.

Miksi minulla kuitenkin on hivenen sellainen kutina, että levy-yhtiöt tekevät myös parhaansa, että musiikkikappaleiden yksittäisosto ei muodostuisi kattavimmaksi kulutustottumukseksi. Nehän siinä ensimmäisinä virattomiksi jäisivät kun bändit kykenevät laittamaan tuotantoaan mittavaan kansaiväliseen jakeluun ilman, että tulee levynteko, markkinointi yms. kuluja. Studioaika luonnollisesti maksaa, mutta lieneekö koko prosessin suurin kuluerä kuitenkaan.

Nämä "taiteellisesta" vaikutelmasta kitisevät ovat nimenomaan näitä tusina muusikkoja, joita esiintyy MTV:n primessä. Oikeasti, kuka voi sanoa että jollain Las Ketchupin levyllä on muita "hyviä" biisejä kuin se hitti? Eppu Normaalia lainaten saat hatullisen paskaa sekä sen yhden tai kaksi hittibiisiä ja levy-yhtiö vetää täyden hinnan levystä. Minkähän takia joku Minoguenkin sinkku maksaa 7 euroa...