Vain pieni osa latauspalveluiden musiikista käy kaupaksi
Musiikkialan joulu sai tänä vuonna ikävän käänteen, kun brittiläinen musiikkialan voittoa tavoittelematon tekijänoikeusjärjestö MCPS-PRS Alliance julkaisi tietonsa musiikkia myyvien latauspalveluiden myynneistä.
Kerättyjen tietojen valossa Briteissä toimivien latauspalveluiden kautta on ostettavissa noin 1,23 miljoonaa levyä, joista suurinta osaa ei ostettu lainkaan tämän vuoden aikana. Ainakin yhden myynnin saavuttaneita levyjä oli 173 000 kappaletta, joten yli miljoonan levyn kohdalla myyntejä ei tapahtunut lainkaan. Täten yli 85 prosenttia levyistä jäi kokonaan ilman laillisia latauksia.
Yksittäisten kappaleiden kohdalla brittien ulottuvissa on noin 13 miljoonan kappaleen valikoima. Näistä kappaleista suurin osa (10 miljoonaa) jäi vaille ostajia. Liikevaihdon osalta suurin osa tuloista (80 prosenttia kokonaispotista) tuli 52 000 eri musiikkikappaleen myynneistä, joten monien myytyjen kappaleidenkin kohdalla myynti oli joko todella heikkoa tai lähes olematonta.
MCPS-PRS Alliancen keräämissä tiedoissa olivat mukana mm. iTunesin ja 7digitalin myynnit, joten luvuista ei puutu yhtään suurta Briteissä toimivaa digitaalista latauspalvelua.
Aiemmin vastaavia levy-yhtiöiden ja artistien kannalta huonoja uutisia saatiin internet-operaattori TDC Groupin pyörittämästä kuukausimaksullisessa PLAY-latauspalvelusta, jossa kuluttajat latasivat itselleen vain pientä osaa koko tarjonnasta, vaikka kuukausimaksullisuuden myötä he olisivat voineet ladata kappaleita itselleen täysin ilmaiseksi.
Kun musiikin latauspalveluita alkoi ilmaantua internetiin, uskoivat monet tahot, että erityisesti pienemmille kohderyhmille tarkoitettua musiikkia olisi helpompi kaupata latauspalveluiden kautta, jolloin levy-yhtiöt eivät enää olisi niin riippuvaisia hittiartisteista. Tänä vuonna ilmaantuneiden tietojen valossa markkinat eivät ole kuitenkaan muuttuneet internetin myötä, joten levy-yhtiöt tarvitsevat jatkossakin tunnettuja artisteja tuomaan rahaa yritysten kassaan.
8 KOMMENTTIA
JereHakal1/8
Olipa ylläri.
Betrayed2/8
Ihme ettei vedetty hihasta taas vaihteeks p2p-korttia. :) Massa ostaa sitä mitä massa haluaa kuunnella, eipä siinä sen kummempaa.
JereHakal3/8
Minun musiikkimakuuni kuulu todella harvinaisia bändejä, eli ei tunnettuja, eli niitä ei löydy oikein mistään ostettavaksi, joten, man's got to do, what a man's got to do.
kane_k4/8
jos vain parempaa musiikkia tehtäisiin nykypäivänä niin saattaisi myyntiluvut olla toiset.
omalla kohdalla oon huomannut että vanhempaa musiikkia tulee kuunneltua paljon enemmän; vielä vuosien ja vuosien jälkeen biisit kestää kuuntelua toisin kuin uudet massateinipimputukset joihin jostain syystä vain kyllästyy hyvin herkästi.
yizzie825/8
itse kyllä olen ryhtynyt ostamaan musiikkia laillisesti..eipä se euro/vajaa ole paha kappaletta kohden vaikka sitä ei jaksaisi kuunnellakkaan muutaman vuoden päästä...tuo musiikin kaupallisuus/huonous on kyllä vähän kulunut tekosyy :)
Ysf6/8
totta. itseasiassa kun katsoo populäärimusiikkia taaksepäin, niin tasaisin väliajoin putkahtaa esiin samat rallit ja kikat.. Se on hyväksytty tapa musiikkiteollisuudessa.
Voisin ottaa myös hyväksi esimerkiksi tämä pop-kappaleisiin tungettu jousisoitinpätkä joka on ollut käytössä jo 50-luvulta lähtien koska "se tuo biisiin tietynlaista majesteettisuutta". Kukin voi MusicTV:tä kuunnellessaa pohtia miten yleinen tuokin ratkaisu on.
Linus Torvalds ei aavistanutkaan miten monikäyttöinen hänen "masturboivat apinat" kommentti olikaan. Minusta se käy tähän kuin naula päähän: kun musiikkiteollisuus ja niiden tuotteita markkinoivat ihmiset masturboivat samalla asialla, niin alkaa tuotteista ydin mädäntyä.
Jossain vaiheessa kuluttajatkin tajuavat tilanteen.
Paras esimerkki lienee ameriikkalainen Nickelbeck joka nyt sattui tekemään yhden hittibiisin ja kohta eri sanoin ja parilla muutetulla sävelellä sama biisi uudelleen pihalle.. kappas, tulihan siitäkin hittibiisi ja kultaa, platinaa ja ties mitä. Loordi nappasi Alice Cooperilta pätkän ja kappas, biisi jossa kyseistä pätkää lainattiin, vei bändin euroviisuvoittoon.
mutta eipähän siinä, kukin tyylillään.
vese7/8
Ite en osta niin kauan kuin.
1. On joku DRM kappaleissa.
2. Ei myydä pakkaamattomana. Tai jossain lossless muodossa.
Nämä 2 kuntoon, ni jo pääsis itekkin ostelamaan, eikä tarttee arvuutella, että kuuluukohan tämä kappale omassa kännykässa tai mp3 soittimessa, tai emännän luurissa tai pelikonsolilla.
ExogenBoy8/8
Olen tehnyt saman ratkaisun. Annan mielelläni muusikolle korvauksen hyvästä musiikista (toisinaan pelkästä hyvästä yrityksestäkin).
Homman järkevyys on kyllä vähän niin ja näin. Meinaan bisnes-logiikkaa; kuka voisi kuvitella maitokauppansa pysyvän kovin kauaa pystyssä pelkän muutamien solidaarisuuden voimalla, kun kaikki halukkaat saavat maitonsa tarvittaessa naapurista ilmaiseksi? Kai sen nyt damarimpikin tajuaa; ei kuluttajien kelkka tule tässä tilanteessa enää kääntymään edes protektionistisen lainsäädännön keinoin. En voi uskoa, että nyt olisi kyse mistään muusta kuin että yritetään pitkittää lopullista muutosta niin pitkään kuin se on osapuolille mitenkään kaupallisesti kannattavaa. Otetaan vastaan veikkauksia, milloin äänitteiden myyminen muina kuin erikoispakkauksina loppuu kokonaan. 10 vuotta?
Mutta niin kauan kuin muita tapoja rahoittaa musiikin tekoa ei suurimmalla osalla kuuntelemistani muusikoista ole, pidän linjani ja annan suurimman osan kannatuksestani levy-yhtiöiden ja musakauppojen kirstuun -- jos kerran musiikin tekijät itse ovat tarpeeksi hölmöjä tätä haluamaan. Mulle riittää että ne tekee hyvää musaa.
TÄMÄN UUTISEN KOMMENTOINTI ON PÄÄTTYNYT