Tämä kuvaa aika hyvin joidenkin kuluttajien suhtautumista musiikin ostamiseen.

Monelle ostettu CD-levy on ainoaa ns. "konkreettista" musiikin ostamista, koska silloin tuotetta voi omin käsin käpälöidä, jolloin tuntee saavansa rahoilleen vastinetta. Samalla saa levykansitaidetta ja levyn voi asettaa kirjahyllyyn/cd-torniin. Kun levy on ostettuna hyllyssä, niin vieraat/ystävät/tuttavat näkevät heti nillainen musiikkimaku ko. levyhyllyn omistajalla on, eli millaisia artisteja, levy-yhtiöitä ja musiikkityylejä hän arvostaa.

Itse en osta digitaalista musiikkia, koska se ei tunnu ostamiselta. Ts. en halua että ostamani musiikki on vain kovalevyllä bitteinä. (Tosin levyni kyllä siirrän samantien koneelle helpottamaan niiden soittamista) Itse poltetut levytkin ovat niin rumia, että ei niitä hyllyynkään viitsi laittaa, vaikka kannet niihin jaksasikin värkätä. Tosin autoon poltan varmuuskopiot levyistä, jotta alkuperäistä levyä ei tarvitse "naarmuttaa" autossa.

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos tuotteesta maksaa, niin se fyysinen paketti on omasta mielestäni maksamisen arvoinen. Tosin olen viime aikoina alkanut pohtimaan tätä asiaa uudestaan kun dvd:t eivät tahdo enää mahtua kunnolla taloon. Bitit olisivat hieman kätevämpiä varastoida. Itse en odottanut näin suurta menestystä Radioheadin levylle mutta selväähän tuo menestys oli. Kaikkea onnea jatkossakin.