Kuulostaa aika hyvältä, mutta missähän vaiheessa tässä hommassa ollaan?

Jumankauta! Tollane lähiverkko kelpais meiänki laneille! Käy vituttaa ainaset piuhahelvetit.

..esimerkiksi MP3-soittimen 25 gigatavun musiikkikirjaston päivittäminen voisi onnistua kahdessa sekunnissa..

Saa olla aika nopeeta muistia tai nopea kovo :)

Systeemin taajuus on niin suuri, että vähänkin tukevampi seinä pysäyttää signaalin. Jo tavallinen 2.4 GHz WLAN toimii suomalaisessa kerrostalossa heikosti, jos välissä on vähänkään enemmän kuin yksi seinä. 60 GHz toimii hyvin lämpimässä Arizonassa, jossa talot ovat paljon kevytrakenteisempia kuin Suomessa. Piemmillä matkoilla (yli 100 m) alkaa ilman vesihöyryn vaimennus haitata yhteyttä. Taajuutta ei voi pienentää, koska kaikki on jo varattuna muuhun käyttöön.

Phiarin linkin mukaan jenkeissä on vapaata taajuutta 60GHz:n alueella 7GHz, jolla voidaan toteuttaa 7Gbps-linkki. Suomessa vastaavalla alueella on toistaiseksi lupavapaata vain 0,5 GHz, jolla siis saisi ehkä 500Mbps-linkin.

Mutta miten tähän alueeseen tungetaan kummallakaan puolella rapakkoa "50 pakkaamatonta HD-signaalia"?
Jos verrataan vaikka vanhempaan hd-sdi-signaaliin, niin yksi signaali vie 1,485 Gbps ja uudempi tuplasti sen...

Taajuuskaistan leveys (Hz) ja bittivirran suuruus (b/s) ovat suhteessa toisiinsa, mutta mukana on kolmas tekijä, systeemin dynamiikka eli heikoimman ja vahvimman signaalin tehon suhde (suhdeluku). Asian määrittelee Shannonin kaava, jota en uskalla kirjoittaa muistinvaraisesti enkä ehdi etsiä kirjasta. Nykyiset modulaatiotekniikat pääsevät hyvin lähelle Shannonin 1940-luvulla maarittelemää rajaa. Tätä sanotaan modulaatiotehokkuudeksi. Tässä ei siis vielä oteta mitenkään huomioon signaalin tiivistystä (compression).

Vahvinta signaalia rajoittaa lähettimen teho, heikointa vastaanottimen kohina, jonka alarajana tulee vastaan fysiinen raja, terminen kohina. Hyvä satelliittivastaanottimen konvertteri (LNB) pääsee tässä hyvin lähelle fysiikan rajaa. Lähettimen tehossa taas rajana tulevat tekniikka ja biologinen vaarallisuus. Tilanteesta ja taajuudesta riippuen maksimi lähetysteho on GHz taajuuksilla 10 mW - 10 W, taaskin muistinvaraisesti sanottuna. Asiasta on tietysti tarkat normit.

Käytännön järjestelmissä modulaatiotehokkuus on tyypillisesti 1 - 10 b/s 1 Hz kohti, mutta on laitteita, jotka ylittävät nämä rajat reilusti. Siis jos tingitään etäisyydestä, saadaan 0.5 GHz kaistallekin varsin suuri bittivirta, esimerkiksi noin 10 raakaa 1.5 GHz bittivirtaa kun koodaustehokkuus on 30 b/s per Hz.

Käytännössä on parempi ja paljon halvempaa vetää kaapeleita. Kaapelit saa kätevästi piiloon kerrostalossa onttoihin jalkalistoihin ja omakotitalossa lisäämällä kaapeliputkia seinän eristeisiin. CAT-5e tai CAT-6 kaapelointi on hyvä ja edullinen. Kaksi kaapelia ja rasiaa pistettä kohti riittää HDMI-juttuihinkin tai neljälle tietokoneelle.
Minulla on käytössä CAT-5e kaapelointi ja IEEE-802.11bg langaton, joista kaapeli on paljon nopeampi ja varmatoimisempi. Samanlaisia kokemuksia on kavereillakin. WLAN on kätevä, jos kaapelia ei pääse vetämään esim. kadun yli.