LCD
LCD on lyhenne sanoista Liquid Crystal Display eli suomeksi nestekidenäyttö. Se koostuu nimensä mukaisesti pienistä soluista/kennoista, jotka on täytetty nesteellä, joita ohjataan jännitteen avulla.
LCD-tekniikkaa käyttävät tietokoneiden näytöt, videotykit/projektorit ja televisiot sisältävät taustavalon. Solut/kennot päästävät tätä valoa sitten läpi tarpeen mukaan ja tuottavat näin värit. Jokainen solu koostuu punaisesta, vihreästä ja sinisestä osasta. Taustavalo voidaan toteuttaa monella eri tekniikalla, esim. LED, kylmäkatodi tai tavallinen hehkulamppu. Taustavalon tyyppi vaikuttaa väreihin ja kontrastiin.
Toinen tärkeä asia on LCD-paneelin tyyppi. Se vaikuttaa väreihin, katselukulmaan, vasteaikaan ja hintaan. Näitä paneelien tyyppejä ovat TN+Film, IPS, MVA ja PVA.
TN+Film on yleisin ja myös edullisin paneeli. Tällä tekniikalla saadaan kohtuullisen hyvät vasteajat, mutta vasteaika vaihtelee rajusti erilaisten värisiirtymien kohdalla. TN+Filmin suurin ongelma on heikko värien toistoskaala ja huonot katselukulmat, varsinkin pystysuunnassa.
IPS tekniikassa on TN+Filmiin verrattuna parannettu värien toistoa ja katselukulmia. Vasteajat eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin TN+Filmissä ja myös paneelien hinta on korkeampi. S-IPS on paremmilla vasteajoilla toimiva malli ja TW-IPS laajemmalla katselukulmalla toimiva malli.
MVA koittaa yhdistää TN+Film ja IPS paneelien parhaat puolet. MVA heikkoudet ovat TN+Filmiä korkeammat hinnat ja suurempi vasteaika.
PVA on melkein sama kuin MVA, mutta PVA:lla on mahdollista saada suurempi kontrasti.