Analogiset lähetykset loppuvat Suomessa vuoden 2007 elokuun lopulla. Tämä on fakta, jota ei voida enää oikein mitenkään muuttaa, korkeintaan valtavalla kapinaliikkeellä hieman hidastaa. Mutta kun analogilähetykset saadaan loppumaan, vapauttaa se vastaavasti uusia kanavapaikkoja, uusille antennivastaanottoon tarkoitetuille digikanaville (yksi analoginen paikka vie neljän digikanavan tilan), joten turha kapinahenki on tarjonnan suhteen huono idea. Tämä myös tarkoittaa sitä, että analogisten virittimien määrä on nyt ostettavissa taulutelevisioissa varsin epäoleellinen asia, koska koko virittimellä (tai useammalla) ei tee enää hetken kuluttua mitään.
Vaikka yksinkertaistettuna ajatellen voitaisiin olettaa, että televisiot, joissa on sisäänrakennettuna digiviritin eli siis kansankielellä sanottuna "televisio, jossa on sisäänrakennettu digiboksi", olisivat järkevin ratkaisu vuonna 2007 tapahtuvaan digitalisointiin, ei asia ole ihan näin yksinkertainen.
Digitaaliset lähetykset on jaettu yksinkertaistettuna kolmeen erilaiseen lähetysmuotoon, johtuen lähetystapojen erilaisuudesta. On antennin kautta tapahtuva digikanavien vastaanotto eli DVB-T, kaapelin kautta tapahtuva vastaanotto eli DVB-C sekä satelliitin kautta tapahtuva vastaanotto eli DVB-S. Ongelmaksi tulee se, että useimmissa digivirittimen sisältävissä televisioissa on vain jokin näistä, eli mikäli aikoo turvautua ainoastaan television sisäänrakennettuun digivirittimeen, ei vastaanottotavan muutos ole mahdollista ilman että joutuu joka tapauksessa ostamaan ulkoisen digiboksin.
Yhdistetyissä laitteissa ongelma on se, joka yhdistetyissä laitteissa aina on, eli se, että jos jokin laitteen yhdistetyistä osa-alueista vaatii päivitystä tai ei vastaa tarpeita, mutta toinen osa-alue taas toimii täydellisesti, ei asialle voida silti tehdä mitään. Eli jos televisiossa on sisäänrakennettu digiviritin ja käytössä osoittautuu että itse television kuvanlaatu ja toiminta on lähellä täydellistä, mutta digiviritin "pätkii" jatkuvasti tai ei sisällä toivottuja ominaisuuksia, on digiviritin laitteessa varsin turha ja sen korvaaminen ulkoisellakin digiboksilla voi osoittautua huonoksi vaihtoehdoksi. Jokainen kannettavan tietokoneen omistaja tietää tämän ongelman: koneen näyttö ja prosessori voivat olla loistavia, mutta jos vaikkapa näytönohjain on susi, on koko laite juuri niin hyvä tai huono, kuin sen huonoin osa.
Eli yhteenvetona voitaisiin sanoa, että turvallisinta ja helpointa on jättää digivirittimien määrä kokonaan huomioimatta ostopäätöstä tehtäessä ja mikäli omassa vertailussa parhaaksi nousevien televisioiden joukko on tasainen, voi tässä vaiheessa antaa hieman painoa tasavahvojen televisioiden kesken niille malleille, joista viritin löytyy.
LCD vai plasma?
Tämä on kysymys, johon on yhtä monta vastausta kuin on vastaajaakin. Ja tästä aiheesta ovat alan ammattilaisetkin vääntäneet kättä niin kauan kuin kaksi tekniikkaa ovat markkinaosuuksista taistelleet. Molemmilla paneeleilla on hyvät ja huonot puolensa:
Plasma:
+musta on oikeasti musta
+vasteajat (eli kuinka nopeasti kuva "päivittyy" esim. nopeissa kohtauksissa) ovat aina paremmat kuin LCD:ssä
-joskus, mutta nykyisillä tekniikoilla erittäin harvoin, saattaa kuvaan jäädä kiinteä elementti, kuten kanavalogo "kiinni" kuvaan
LCD:
+ei "kiinnipalamista"
-musta ei ole koskaan täysin musta
-kuolleiden pikselien mahdollisuus (kuva koostuu yksittäisistä pisteistä ja joskus yksi tai useampi "piste" saattaa olla pysyvästi musta eli kuollut)
Molemmat "näyttötekniikkaleirit" ovat kampanjoineet vahvasti oman erinomaisuutensa puolesta, myös Suomessa, ihan lehti- ja televisiomainonnalla. Tästä hypestä huolimatta kummallakin tekniikalla on hyvät puolensa. Yhteenvetona voitaneen sanoa, että molemmat televisiotyypit ovat tasavahvoja ja kysymys on enemmänkin siitä, kumman paneelityypin kuva näyttää omaan silmään paremmalta. Ja ongelmakohdista voi sanoa karkeasti sen, että mitä kalliimman hintaluokan televisio -- oli tekniikka kumpi tahansa -- sitä pienempi todennäköisyys ongelmille. Ja Suomessahan kuluttajansuoja korvaa tilanteet jossa televisiossa on selvää vikaa, kuten edellämainittuja "kuvan kiinnipalamisia" tai "kuolleita pikseleitä".
Analogiset lähetykset loppuvat Suomessa vuoden 2007 elokuun lopulla. Tämä on fakta, jota ei voida enää oikein mitenkään muuttaa, korkeintaan valtavalla kapinaliikkeellä hieman hidastaa. Mutta kun analogilähetykset saadaan loppumaan, vapauttaa se vastaavasti uusia kanavapaikkoja, uusille antennivastaanottoon tarkoitetuille digikanaville (yksi analoginen paikka vie neljän digikanavan tilan), joten turha kapinahenki on tarjonnan suhteen huono idea. Tämä myös tarkoittaa sitä, että analogisten virittimien määrä on nyt ostettavissa taulutelevisioissa varsin epäoleellinen asia, koska koko virittimellä (tai useammalla) ei tee enää hetken kuluttua mitään.