Manu Pitkänen
2. heinäkuuta, 2014 21:03
Valtio yrittää hillitä velkaantumistaan korottamalla veroja, leikkaamalla lapsilisiä ja muita sosiaalitukia. Samaan aikaan yritykset pistävät tasaiseen tahtiin työntekijöitä kortistoon säästöjen toivossa. Ja nyt kun Björn Wahlrooskin muutti kirjansa Ruotsiin edullisemman perintöveropolitiikan takia, ovat poliitikot alkaneet etsiä "vastuunkantajia" kissojen ja koirien kanssa.
Keskisuomalainen uutisoi tänään, etteivät ainakaan muusikot ole valmiita joustamaan. Teosto vaatii nimittäin, että tekijänoikeuspalkkioiden tilityskäytäntöjä on muutettava niin, että ne voitaisiin tulouttaa artisteille heidän omien yritysten kautta. Tällä hetkellä tekijänoikeuspalkkioita (hyvitysmaksut, radiosoitto jne.) ei voi saada elinkeinotulona, vaan se on aina ansiotuloa (poikkeuksena perikunnille maksettava).
Tekijänoikeuskorvaukset ovat muusikkojen toisiksi tärkein tulonlähde keikkapalkkioiden jälkeen, kertoo Luovan työn tekijät ja yrittäjät (LYHTY) verkkosivuillaan. Lyhdyn mukaan säveltäjät ja sanoittajat saavat Teostolta korvauksia noin 2000 euroa vuodessa ja Gramex-korvauksia maksetaan muusikoille ja laulajille noin 550 euroa. Tiedot ovat ilmeisesti melko vanhoja, mutta suuruusluokka tuskin on paljoa muuttunut. Tarkoilla lukemilla ei sinäänsä ole merkitystäkään, sillä korvaukset vaihtelevat erittäin voimakkaasti artistien välillä.
Teoston vaatima muutos tekijänoikeuskorvausten tilitysmahdollisuuksiin koskisi erityisesti kaikkein parhaiten tienaavia, niin sanotusti pinnalla olevia muusikoita. Korvaukset voitaisiin muljata omaan yritykseen ja maksattaa itselleen osinkoina. Korvauksista pitäisi (kulujen vähentämisen jälkeen) maksaa tietysti 20 prosentin yhteisövero, mutta houkuttimena on tietysti se, että osan osingoista saa nostettua verovapaasti. Järjestelyn järkevyys riippuu paljon artistin saamien korvauksien suuruudesta.
Vaikka Keskisuomalaisen juttua siteerattiin melko laajasti verkkomedioissa tänään, niin kyse ei ole mistään uudesta asiasta. Teosto on vaatinut tekijänoikeuspalkkioille elinkeinotulomaista kohtelua viime kesästä lähtien ja yrittänyt nostaa aihetta keskusteluun muutamaan otteeseen.
Teoston mukaan nykyinen suhtautuminen tekijänoikeuskorvauksiin ansiotulona (lukuun ottamatta perikunnille maksettavia korvauksia) ajaa suomalaiset artistit pois sen monopolin piiristä ruotsalaisen tekijänoikeusjärjestö Stimin helmoihin, jonka kautta korvaukset on mahdollista tilittää elinkeinotulona. Ongelma ei ole erityisen laaja: vain 93 Suomeen rekisteröitynyttä musiikintekijää ja kustantajaa on liittynyt Stimiin (Teostolla heitä on 28 000). Teostoa huolettanee asia todennäköisesti sen takia, että juuri korvausten saajien kerma on siirtymässä Stimille.
Muusikoiden elämä on varmasti erittäin lähellä yrittämistä, joten ei ole mitään väärää, että heihin suhtauduttaisiin verotuksenkin kannalta yrittäjinä. Teosto on kuitenkin vaatimassa sellaista mallia, joka kiihottaa hyvin tienaavia artisteja verosuunnitteluun.
Muistellaanpa mistä musiikintekijöille oikein revitään korvauksia ja mitä tekijänoikeusjärjestöt ovat valmiita tekemään niiden nyhtämiseksi: radion kuuntelu taksimatkoilla, musiikin kuuntelu päiväkotitoiminnan yhteydessä, puhelinvaihteiden odottelumusiikin kuuntelu ja tallennusmedioiden hyvitysmaksu (vaikka tallentaisit tyhjille DVD-levyille vain lomakuvia) – puhumattakaan yksittäisiin lataajiin kohdistuvasta ajojahdista, esim. Chisugate.
Teostolla on ollut kova kiima saada kannettua "veroa" kaikesta mahdollisesta elektroniikasta. Musiikintekijöillä taas ei näytä olevan yhtä suurta veronmaksuhalua.