Testissä: joko 4G-yhteys korvaa kiinteän liittymän?

Teemu Laitila
27. toukokuuta, 2012 16:48

Mobiilitekniikan kuumin sana on tällä hetkellä 4G. Mainosten mukaan ennennäkemättömiin nopeuksiin yltäviä 4G-liittymiä on tarjolla jo kaikilla suomalaisilla verkko-operaattoreilla. AfterDawn testasi miten 4G toimii ja voisiko siihen luottaa kodin ainoana nettiyhteytenä.

4G vai 3,5G


4G-tekniikan liittymämyyntiä hämärtää tällä hetkellä 4G-termin määrittely. Osa operaattoreista laskee 4G-liittymiksi myös DC-HSPA+ -liittymät, jotka toimivat edelleen 3G-verkossa, mutta saavuttavat aiempaa suuremman nopeuden hyödyntämällä kahta erillistä kantoaaltoa. Alun perin standardoinnista vastaava kansainvälinen ITU-R-järjestö määritteli neljänteen sukupolveen kuuluvaksi vain ne tekniikat, jotka pystyvät yhden gigabitin sekuntinopeuteen päätelaitteen ollessa paikallaan ja 100 megabitin nopeuteen nopeasti liikkuvan päätelaitteen tapauksessa. LTE- ja WiMAX-verkkojen yleistyessä operaattorit kuitenkin ryhtyivät brändäämään palveluitaan 4G-termillä ja myös ITU-R laski vaatimuksiaan. Nykyisellään 4G-termi kattaa siis LTE- ja DC-HSPA+ -verkot.
LTE-verkoissa teoreettinen maksiminopeus tukiasemalta päätelaitteeseen on jopa 100 megabittiä sekunnissa ja laiteelta tukiasemalle enintään 50 megabittiä sekunnissa. DC-HSPA+ -verkoissa nopeus on enintään 42 megabittiä sekunnissa verkosta päätelaitteelle päin. Kuten aina, toteutuneet nopeudet vaihtelevat voimakkaasti riippuen käyttäjän sijainnista tukiasemaan nähden.
Suomalaisoperaattoreiden LTE-verkkojen peittoalueet ovat kevään mittaan laajentuneet mukavasti, mutta silti LTE-modeemin kanssa ei voi vielä lähteä matkustamaan ja odottaa saavansa kymmenien megabittien sekuntinopeuksia missä tahansa. Verkkoja löytyy tällä hetkellä isoimmista kaupungeista ja niissäkin lähinnä keskustasta ja sen lähiympäristöstä.


Elisan kuuluvuuskartta Tampereen seudulla


Peittoalueiden vertailun tekee vaikeaksi 4G-termin sekoittaminen myös DC-HSPA+-tekniikaan. Esimerkiksi Elisa mainostaa 4G-verkkonsa ulottuvan jo 150 eri paikkakunnalle, mutta silti LTE-verkko löytyy vain harvasta paikasta. Myös DNA sekoittaa markkinoinnissaan iloisesti DC-HSPA+:n ja LTE:n, mutta Sonera viittaa pelkkään LTE-tekniikkaan 4G-termillä.
Liittymien hinnat vaihtelevat operaattorista riippuen paristakympistä kuussa noin neljäänkymppiin kuussa. Halvemmissa liittymävaihtoehdoissa latausnopeus on rajoitettu yleensä 50 megabittiin sekunnissa kun taas tuplahinnalla saa operaattorin verkon täyden nopeuden. Lisäksi tietokoneeseen liitettävistä tikuista kertyy kuukausimaksuun vielä muutamia euroa lisähintaa. Käytännössä LTE-verkko siis päihittää nykyiset ADSL-verkot nopeudessa moninkertaisesti (ainakin teoriassa) ja suurin piirtein samaan hintaan.
Langattomien verkkojen riesana on kuitenkin nopeuksien suuri vaihteluväli, eikä LTE ole poikkeus. Operaattoreiden esittämät verkkojen peittokartat perustuvat pelkästään laskennallisiin peittoihin ulkotiloissa, eikä niissä oteta suuremmin huomioon rakennusten tai muiden tekijöiden aiheuttamia vaimennuksia. Tästä syystä katvealueita esiintyy väistämättä, vaikka kartan mukaan kuuluvuuden pitäisi olla hyvä. Kuuluvuutta voi kuitenkin yrittää parantamaa lisäantenneilla.

Parhaimmillaan huippunopea


Saimme testiin Elisan verkossa toimivan LTE-liittymän. Liittymän nopeus on rajoitettu enintään 50 megabittiin sekunnissa. Päätelaitteena toimii Huawein E392-tikku yhdistettynä kannettavaan tietokoneeseen. Nopeustestit suoritettiin Tampereella keskustassa ja sen läheisyydessä sekä Elisan kuuluvuuskartan mukaisen peittoalueen rajalla. Mittauksiin käytettiin speedtest.net-palvelua.
Elisan mukaan LTE-verkon siirtonopeudet vaihtelevat nopeimman liittymän tapauksessa 5 - 80 Mbit/s välimaastossa ja testien perusteella nopeuksien vaihtelu on tosiaan suurta. Kaupungin keskustassa testiaikana suurin mitattu nopeus oli 42,79 Mbit/s verkosta päätelaitteeseen ja 12,95 Mbit/s verkkoon päin. Silti keskustankin alueella paikasta riippuen nopeus oli alimmillaan 27,53 Mbit/s. Keskustan ulkopuolelle mentäessä nopeudet laskivat jonkun verran ilmeisesti tukiasemapeiton harventuessa ja nopeudet tippuivat huippulukemista.
Lähestyttäessä laskennallisen peittoalueen rajaa nopeus tippui viiden megabitin tuntumaan ja kun kartan mukainen peittoalue loppui, loppui myös todellinen kuuluvuus. Käytännössä peittoalueen reunamilla kuuluvuus olisi todennäköisesti ollut jo olematonta sisätiloissa. Testin aikana eteen osui myös täydellinen katvealue paikassa, jossa kartan mukaan LTE-verkon kuuluvuuden olisi pitänyt olla olemassa.


Nopeuden lisäksi LTE:n hyvä puoli 3G-tekniikkaan verrattuna on huomattavasti matalammat vasteajat. Vaikka verkon nopeus jäi puoleen maksimista, pingi pysytteli 40 millisekunnin tietämillä, mikä on vielä käyttökelpoinen nopeus nopeatempoisissakin nettipeleissä. Myös vasteaika luonnollisesti kasvaa verkon reuna-alueilla.

Verkko kasvaa nyt vauhdilla


LTE-verkkojen peitto kasvaa nyt kovaa vauhtia ja operaattoreiden mukaan LTE-verkkojen kattavuutta ollaan ainakin kaksinkertaistamassa vuoden 2012 loppuun mennessä. Seuraava merkittävä edistysaskel LTE:n ylestymisessä tulee olemaan uuden 800 MHz:n taajuuskaistan jakaminen operaattoreille huutokaupalla ensi vuoden alussa. Nykyisiä 1,8 ja 2,6 GHz:n verkkoja matalampi taajuus parantaa yhden tukiaseman avulla saavutettavaa peittoaluetta ja matalampi taajuus myös kärsi vähemmän esteistä. Hallituksen tavoitteena on, että LTE-verkko kattaisi 95 prosenttia väestöstä vuoteen 2016 mennessä.
Toisaalta päätelaitteiden lisääntyessä 4G-verkotkin tulevat todennäköisesti kärsimään nykyisten 3G-verkkojen tavoin ruuhkautumisesta. Käytännössä siis nykyisillä verkoilla saavutettavat huippunopeudet tulevat laskemaan ainakin tiheämmin asutuilla seuduilla.
Asiantuntijat ovat myös kyseenalaistaneet tarpeen 4G-verkkojen mahdollistamille nopeuksille. Historia kuitenkin osoittaa, että laskentateholle tai verkon kapasiteetille löytyy aina käyttöä, vaikka juuri nykyisillä palveluilla kaikkea kapasiteettia ei saataisikaan hyödynnettyä.
Kannattaako 4G-nettiä sitten hankkia kodin ainoaksi liittymäksi? Kyllä kannattaa, tietyin varauksin. Testien perusteella LTE-verkko tosiaan toimittaa sen minkä lupaa, jos vain olosuhteet ovat sopivat. Eli jos aikoo käyttää liittymää lähinnä kotonaan ja verkon peitto on hyvällä mallilla, halvemmallakin LTE-liittymällä saa moninkertaisen nopeuden verrattuna moniin ADSL-liittymiin. Ennen pidempään sopimukseen sitoutumista kannattaa liittymä kuitenkin testata (mahdollisesti lisäantennin kera) kotona ja hyödyntää lain mahdollistama kahden viikon palautusaika, jos 4G-verkko ei kartan mukaisesta peitosta huolimatta satu toimimaan kunnolla omassa kodissa.

Lue myös nämä
Tägit
Elisa LTE 4G
Käytämme evästeitä sivuillamme. Näin parannamme palveluamme.